sunnuntai 29. marraskuuta 2015

koirakavereita

Lunalla on taas ollut menoa ja meininkiä ja koirakavereita on riittänyt. Perjantaina minulla oli vapaapäivä ja Liisa tuli Jaden, Hugon ja hoitokoira Kallen kanssa meille jo heti aamusta. Jätettiin koirat meille ja lähdettiin hakemaan kaneille heinää. Hieman veny pitkäksi meidän matka, kun ei meinattu löytää perille. Kauaa ei ehditty koiria sen jälkeen enää juoksuttaa, kun Liisan täytyi lähteä Jaden kanssa silmä- ja polvitarkkeihin. Jonkun aikaa koirat kuitenkin rallittelivat pihassa ja hurjan hauskaa niillä ainakin oli! Luna tykkäsi kovasti leikkiä jättiläis kokoisen Kallen kanssa ja Hugokin hieman innostui niiden kanssa juoksemaan. Välillä Hugon kuitenkin täytyi vahtia pihaa. Jade taas ei oikein välitä muista koirista ja olisi halunnut, että sille heitellään palloa tai keppiä.


Kauaa ei ehdittykään odotella kun serkku saapui Neera rotikan kanssa meille viikonloppua viettämään. Koirilla oli oikein hauskaa kahdestaan ja koko aika olisivat halunneet ulkona riehua. Neera oli myös oikein innoissaan pupuista ja meinasi puput saada kyytiä. Kovasti vahti niitä ulkotarhoissa, kun olivat niin kiinostavia otuksia.
Tarkoitus oli ottaa koirista kuvia, mutta arvatkaa vaan sainko aikaiseksi kaivaa kameraa esiin koko viikonlopun aikana...? En tietenkään!


Tänään jo aamusta vieraat lähtivät kotia kohti, joten päästiin Lunan kanssa pihaan pupuja juoksuttamaan. Luna sai vahtia Juju hollantilaista, joka juoksi vapaana pihassa, kun Calvin ja Nexu olivat tarhoissa. Vuorotellen Luna ja Juju seurasivat toisiaan ja Lunalla meinasi leikit mennä hieman liian rajuiksi kun Juju innostui heittelemään iloloikkia. Somat otukset!

torstai 26. marraskuuta 2015

Haaste!

Haastetta pukkaa taas! Saatiin haaste Sinisukka -blogilta. Kiitokset! Tarkoituksena on siis vastata yhteentoista kysymykseen ja keksiä seuraaville yhdelletoista yksitoista kysymystä. Tämän haasteen taitaa olla jo kaikki tehnyt, joten me vastataan tälläkin kerralla vain kysymyksiin.

1. Mikä sai sinut valitsemaan juuri sen rodun/rodut, mitä sinulla on nyt kotona? Oletko tyytyväinen valintaasi?
- Cockeri oli yksi rotuvaihtoehdoista mitä äitini kanssa mietittiin. Halusin monipuolisen harrastuskoiran, joka ei kuitenkaan hyppisi seinille jos ei joka päivä niin aktiivisesti pääsekään harrastamaan. Rodun tuli myös olla miellyttämishaluinen ja helposti koulutettava. 
Olen ollut oikein tyytyväinen rotuvalintaan.


2. Mikä oli ensimmäinen käsky jonka opetit koirallesi/koirillesi, miksi?
- Hmm... Olisikohan ollut istu? 

3. Mitä mieltä olet oman rotusi/rotujesi kasvatuksesta, onko jotain mihin haluaisit muutosta jalostuksessa?
- En oikeastaan ole tutustunut kuin "oman" kasvattajan jalostukseen. En ole huomannut mitään moitittavaa. 

4. Onko koirallasi/koirillasi ollut ongelmakäyttäytymistä, jos on niin mitä?
- Ei ole ollut mitään suurta. Pienenpänä oli ongelmia yksinolon kanssa, mutta siitäkin selvittiin ajan kanssa. Muuta ei tule mieleen juuri nyt.

5. Mieleenpainuvin onnistuminen koiran kanssa?
- Näitä onkin pitkä lista. Onhan se aina hienoa kun koira onnistuu ja oppii uutta! Ei tule mitään yksittäistä tapausta mieleen.

6. Haluaisitko itse joskus kasvattajaksi?
- Tällä hetkellä en ainakaan. Ehkä sitten joskus jos joku rotu kolahtaa ja vie täysin mukanaan. 

7. Harrastatteko jotain lajia, mitä ja miksi? Haluaisitteko harrastaa jotain lajia?
- Tällä hetkellä käydään viikoittain rallytokossa ja agilityssa. Nämä siksi, koska molemmat näistä pitävät. Myös mätsäreitä harrastetaan satunnaisesti. Kaikelle ollaan avoimia ja mielellään kokeillaan uusia lajeja aina kun on mahdollisuus. Ainakin dobo vaikuttaisi mielenkiintoiselta ja sitä olisi kiva päästä joskus kokeilemaan. 

8. Pahin asia, jota koirasi on rikkonut?
- Lattia! Espoossa vuokralla asuessa Lunan yksinolot olivat mitä oli. Raapi ovea ja lattiaa oven edestä, jonka seurauksena lattian tuli pieni "reikä". 

9. Oletko tyytyväinen koirasi arkitottelevaisuuteen?
- Kyllähän tuo ihan kivasti tottelee. Remmissä toisia koiria tavatessa saisi olla rauhallisempi. 

10. Oletko käynyt koirasi/koiriesi kanssa näyttelyssä?
- Lunalla on värivirhe, jonka takia virallisiin näyttelyihin meillä ei ole asiaa. Mätsäreissä kuitenkin käydään silloin tällöin.

11. Tämän vuoden paras hetki/muisto?
- Me ei olla mitään superspesiaalia tehty. Mutta sanotaan nyt, että yhteiset metsälenkit ja reissut <3


maanantai 23. marraskuuta 2015

Mäntsälä mielessäin

Aloitetaan nyt vaikka keskiviikon agility treeneistä. Ne ei todellakaan mennyt ihan niin kuin odotin. Lunalla oli aivan liikaa virtaa ja oli jatkuvasti ylikierroksilla, eikä millään halunnut rauhoittua. Aloitettiin kontaktiesteisiin tutustumisella. Ensiksi Luna pääsi haistelemaan keinua niin, että kouluttaja heilutteli sitä. Kun keinu ei enää ollut niin pelottava, päästiin kokeilemaan uskaltaako Luna koskea tai kiivetä siihen. Keinu oli Lunan mielestä hurjan pelottava, joten namin kanssa sitä houkuttelin lähemmäs ja paljon kehuja ja palkkaus tuli jo kun uskalsi keinuun koskea. Tämä riitti meille tällä kerralla. Keinun jälkeen Luna pääsi tutustumaan myös A-esteeseen hieman samalla tekniikalla. A-este ei ollutkaan niin pelottava, kun se ei keinunut tai liikkunut mihinkään. Tätäkään ei kuitenkaan vielä kokonaan tehty, vain pelkästään kontakti osuutta.
Näiden jälkeen kokeiltiin kahta hyppyä ja putkea yhdistettynä ja tästä meidän ongelmat sitten alkoivatkin. Ensimmäinen  kerta meni todella kivasti, mutta kierrokset nousivat niin korkealle, että Luna kadotti samalla korvat ja lähti rallittelemaan hallia ympäri. Ei antanut ottaa kiinni ja kaiken kukkuraksi meni toisten koirien luokse mitä ei ole ikinä tehnyt treeneissä! Hieman hävetti Lunan käytös ja kun tuon sai kiinni niin mentiin ulos hieman rauhoittumaan ja oltiin hetken aikaa sivulla katselemassa muiden touhuja. Kokeiltiin vielä uudestaan, mutta Lunan meno oli sama, joten lopetettiin sitten siihen. 
Lopuksi otettiin vielä puomi, jota Luna ei arastellut ollenkaan. Tämä kyllä yllätti todella positiivisesti. Hieman vaan taisi olla vauhtia liikaa. 

Jos joltakin löytyy hyviä vinkkejä millä saisin Lunan rauhoittumaan treeneissä niin ehdotuksia saa heitellä!


Perjantaina satoi myös tänne Nummelle ensilumi! Luna oli todella innoissaan kun pääsi lumeen riehumaan, vaikkei lunta olekaan kuin vähäsen. Vain joissakin kohdissa maa on valkeana. Kuitenkin ihana nähdä kuinka toinen iloitsee! Saisi nyt pian tulla kunnolla lunta ja pakkasta niin ei tarvitsisi joka lenkin jälkeen putsailla Lunan tassuja.

Minun viikonloppusuunnitelmat peruuntui, mutta Liisa pelasti viikonlopun ja pyysi minut ja Lunan mukaan Mäntsälään  isänsä luokse. Tiedossa oli kissojen hoitoa kun hänen isänsä oli ulkomailla. Mukana olivat totta kai Liisan omat koirat Jade, Cita ja Hugo, sekä kolme hoitokoiraa. Seitsemän koiran kanssa aika ei käynyt pitkäksi ja koirat kyllä pitivät huolen, että tekemistä riittää!


Viikonlopun aikana piipahdin myös Espoossa kuvailemassa pientä koiravauva Hiroa, josta kerroinkin jo edellisessä postauksessa. Niiiiin ihana pieni koiralapsonen <3


Kuten moni varmasti huomasikin niin blogi on saanut käyttöönsä uuden bannerin. Sanni teki oikein ihanan nätin ja yksinkertaisen bannerin, kyllä nyt kelpaa!

tiistai 17. marraskuuta 2015

Kuulumisia

Viikko on taas vierähtänyt todella nopeaan! Paljon kaikenlaista on tapahtunut, mutta tietokone on ollut huollossa, joten postaaminen on jäänyt.
No mutta tosiaan viime viikon maanantaina päästiin taas rally-toko treeneihin. Edellisellä kerrallahan me ei Lunan kanssa oltu, kun minä olin kipeänä. Rakennettiin kaksi lyhyttä rata pätkää. Minun poissa ollessa oli toivottu, että seuraavalla kerralla treenattaisi oikealle kääntymisiä, joten kyltit painottuivat lähinnä sitten niihin. Lunalla meni ihan kivasti, mutta seuraamisessa meillä on edelleen todella paljon opittavaa. Luna kyllä osaa seurata todella nätisti jos se vain haluaa, mutta mielenkiinto ei meinaa millään pysyä ohjaajassa. Jatkuvasti saa siis muistutella katsekontaktista ja olla nostelemassa kuonoa pois maasta. Eipä auta muu kuin vain treenata ja treenata.
Keskiviikkona suunnattiin Lunan kanssa Forssaan. Luna pääsi pitkästä aikaa leikkimään Rölli lapinkoiran kanssa ja samalla mukaan tarttui 10kg peuran jauhelihaa ja toiset 10kg peuran luita. Nyt on taas hetkeksi Lunalle sapuskaa pakastimessa!


Kameran otin mukaan, mutta ikävästi vettä tuli koko ajan enemmän tai vähemmän. Myöskään kamera ei oikein halunnut pysyä koirien mukana, joten kuvista vain pari oli siedettäviä julkaisu kelpoisia. Koirien riehuttua piipahdettiin vielä mustiin ja mirriin. Tarkoitus oli mennä vain Jonnan seuraksi, mutta kuitenkin piti Lunalle ostaa alennuksessa olleita Dental Plus meritähtiä yksi paketti kokeiluun.

Illalla vielä suunnattiin agility treeneihin, jossa Luna taas yllätti! Miten voikaan niin paljon intoa löytyä pienestä koirasta. Uutena esteenä tällä kertaa oli pussi. Luna ei yhtään vierastellut pussia ja todella nätisti meni läpi. Myös putki sujui tällä kertaa jo todella nätisti. 
Muitakin kurssilaisia ihan nauratti, kun Luna oli aivan täpinöissään radalle päästyään. Minulla taitaa tulla vaikeuksia pysyä Lunan perässä, kun vauhti on niin hurja! Joskus olisi kiva saada videolle kuvattua meidän treenejä. 

Loppu viikko meillä menikin aikalailla laiskotellen. Sunnuntaina piipahdettiin  Espooseen ja Luna pääsi tapaamaan 10 viikon ikäistä seropi kakaraa Hiroa. Hieman oli Luna ihmeissään tuosta kakarasta, joka roikkui Lunan ylisuurissa korvissa ja nappasi hampailla hännästä kiinni. Pari kertaa Lunalla meni hermot ja heiman komensi kakaraa, joka kyllä yllätti, koska aiemmin en ole sen huomannut komentavan muita. 


Eilen aamusta suunnattiin taas Espooseen, kun minulla oli vapaa päivä ja tällä kertaa Luna pääsi leikkimään Liisan koirien kanssa. Tarkoitus oli käydä koiria juoksuttamassa metsässä, mutta suunnitelmiin tulikin hieman muutoksia, kun lähdettiin käymään Vantaalla laitattamassa Liisan pupumuksuille tunnistetatuoinnit. Ihanaa oli nähdä myös pari omien pupujen sukulaista samalla reissulla! 
Espooseen palattua olikin sitten jo niin pimeää ja vettäkin tuli melko paljon, joten ei enää lähdetty koiria ulos juoksuttamaan. 
Pian muutenkin suunnattiin Lunan kanssa kotia kohti ja lähdettiin taas rally-tokoilemaan. Tällä kertaa rata oli melko pitkä ja meille oli todella paljon uusia kylttejä. Lunalla ei meinannut millään riittää kiinostus ollenkaan. Alkuun sai todella paljon muistutella miten sitä kuljetaankaan nätisti vierellä, mutta loppua kohti kuitenkin parani! Ehkä me tästä vielä kehitytään.

tiistai 10. marraskuuta 2015

Miten meillä näytään pimeässä?

Nyt syksyn tullen kun pimeys tulee jo ennen aikojaan ja illat, yöt ja aamut ovat todella pimetä on tullut hommattua kunnon varusteet pimeällä ulkoiluun, niin itselle kuin koirallekkin. Nyt kun maalle ollaan muutettu ja täällä ei kävelyteitä joka paikassa ole niin joutuu välillä kävelemään autoteiden varsilla. Tuolloin ei se yksi pieni hihassa riippuva heijastin auta yhtään mitään. Itse ei välttämättä tajua kuinka tärkeitä ne heijastimet ovat jos ei auton ratissa ole koskaan ollut. Kuitenkin viimeistään auton ratin takana huomaa, että niistä oikeasti on hurjasti hyötyä. Autoilijan on mahdotonta huomata pimeässä tiellä liikkuvia ihmisiä ilman heijastinta. Usein myös vaatteet ovat mustia tai muuten tummia, eikä nykyään ulkoiluvaatteissa pahemmin valmiina heijastimia ole, joten ne maastoutuvat hyvin helposti pimeään.
Oikeasti, käyttäkää kunnollisia varusteita pimeällä ulkona liikkuessa, se on hyvä ja halpa henkivakuutus! Jotkut ehkä ajattelevat, että heijastimet ja heijastinliivit ovat noloja ja paljon olen kuullut juttua, että lapsia kiusataan jos hihassa roikkuu heijastin... Mutta miettikää, että se heijastin voi pelastaa jopa hengen! Kyllä, itse olen ennemmin "nolo" ja käytän heijastinliivejä koirani kanssa, kuin jään auton alle ja pahimmassa tapauksessa jopa menetän henkeni.

Mutta siis asiaan! Miten meillä näytään pimeällä? Joku aika sitten kirjoitin postauksen jossa esittelin Lunan uuden mittatilauksena teetetyn heijastinliivin. Tuohon olen ollut todella tyytyväinen. Pysyy päällä hyvin, eikä valu tai liiku koiran päällä. Myös heijastinta on tarpeeksi.


pimeällä, salamalla otettu kuva

Tämän lisäksi Lunaltä löytyy myös läjä heijastimilla varustettuja pantoja, hihnoja, valjaita yms. Nyt sateisten ja märkien kelien aikaan Lunalla on Hurtan haalari josta löytyy myös hieman heijastavaa pintaa. Tässä kaverina menee kivasti Hurtan heijastavat T-valjaat ja vilkkuvalokin! Valon merkistä minulla ei ole mitään tietoa, kun olen sen eräältä perhetutulta saanut viime talvena. Tuo on kuitenkin toiminut moitteettomasti ja on todella kirkas, vaikka on käytössä jo toista vuotta. Alla kuva meidän yleisestä varustuksesta. Luna näyttää hieman kärsivältä, mutta kyllä se mielellään rallittelee myös haalarin kanssa! :D


Myös omistajan on oltava näkyvissä ja siksi myös minulla on päällä heijastinliivit. Tällä hetkellä ei muita heijastintuotteita ole, mutta tarkoituksena olisi ehkä jotakin tuohon lisäksi hankkia. 
Useasti myös minun pikkuveljet tahtovat tulla mukaan Lunaa lenkittämään ja tällöin myös heillä on oltava liivit päällä jos mukaan meinaavat päästä. 

Sitten loppuun vielä kysymys teille lukijoille! Miten te takaatte näkyvyytenne pimeällä? 


perjantai 6. marraskuuta 2015

Sairasteluita..

Hohhoijaa... Minä olen ollut koko viikon koulusta pois ja kipeänä. Maanantaina nousi kova kuume, joka keskiviikkona helpotti. Tortai-iltana kuitenkin iski kamala korvakipu, joten tänään soittelin terkkarille aikaa. Korvatulehdushan siellä oli, kuten epäilinkin.



Ihanaa, kun Lunaa ei tämmöinen rauhallisempi kausi haittaa. Alku viikko minulla meni lähes kokonaan sängyn pohjalla maatessa, josta Lunakaan ei poistunut kuin syömään ja pissalle. Lähinnä ollaan vain omassa pihassa tehty pieniä treenipätkiä. Maanantaina en kyennyt Lunan kanssa rally-tokoon lähtemään, joten ne jäivät välistä tällä kertaa. Tiistaina sain onneksi veljen käyttämään Lunan metsässä juoksemassa, joten ei ole senkään tarvinnut vain kotona olla. Keskiviikkona meilllä oli ensimmäiset agilitytreenit. Lajista ei ole minullakaan aiempaa kokemusta, joten jännitti kovasti miten meillä menee. Ei ollenkaan huonosti, joten turhaan jännättiin!


Aluksi kokeiltiin pientä yksittäistä hyppyä. Luna tajusi nopeasti idean. Seuraavana oli putki. Tämä ei ollutkaan Lunalle niin yksinkertainen. Oli todella varovainen, eikä halunnut mennä lähellekkään putkea. Kuitenkin namin avulla sain sen kiinostumaan putkesta ja Luna sai paljon kehuja, kun kosketti putkea. Kohtahan se olikin siellä jo sisällä ja innostui kovasti kehuista ja putkesta tuli oikein kiva juttu!
Loppuun kokeiltiin vielä hyppyä ja putkea yhdessä. Tämäkin oli Lunalle todella helppo nakki. Hurjan ylpeä saa taas olla pikkusesta <3

"heitä jo se keppi!"
Torstaina tehtiin vihdoin kunnon lenkki Lunan kanssa metsässä. Kovasti riitti kakaralla vauhtia. kun sai juosta vapaana pitkästä aika muuallakin kuin kotipihassa.
Täytyy nyt vain toivoa, että viikonlopun aikana paranisin täysin ja ensi viikolla voitaisi taas aloittaa normaali arki ja päästäisiin tekemään kunnon lenkkejä.